keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Viimeiset 600 mailia



ITÄMEREN SEILAUS

HOLTENAU-BURGTIEFE

Holtenau (Kiel) Saksa- Saukonpaasi Helsinki, viimeinen 600 nm purjehduslegi. Laskennallisesti 5 solmun nopeudella matka-aikaa on jäljellä enää 120 tuntia. Normaalityöpäivinä se olisi noin 3 viikkoa. Saamme siis istua, maata, loikoilla veneessä vielä jonkin aikaa.

18.5.15
Kone päälle kello 10.20 sateisessa ja raikkaassa +12°C kelissä. Polttoainetäydennys olisi tarpeen ja katsoimmekin Kielistä sataman, jossa oli polttoaineasema. Toisin kuitenkin kävi. Epämääräinen kasa letkua löytyi mutta ei laituria eikä mitään mahdollisuutta saada tällaista pienvenettä kiinnitettyä. Ilmeisesti suuret kalastusalukset voivat tankata omilla systeemeillään.
Matka jatkuu siis ilman tankkausta.

Ajoimme purjeilla lähes vastatuuleen kunnes vhf-radiosta kuulutettiin meitä. Kysyivät matkamme tarkoitusta ja päämäärää. Hetken päästä ilmoittivat, että meidän tulee ottaa suunta 90° ja siltä ei saa poiketa. Mitään sotilastoimia ei oltu kuultu eikä radiosta ilmoiteltu.

Käänsimme kurssimme määrättyyn suuntaan, joka oli samalla meille täysin vastatuuli. Siis purjeet alas ja koneella seuraavat 40 mailia. Siis 8 tuntia!

Ajoimme Fehmarnin sillan alitse pieneen Beelitz-Werftin satamaan. Se näytti hieman hämyiseltä mutta sinne oli merkattu polttisasema. Puikkelehdimme sisään ja ainuttakaan polttispumppua eikä tosin ihmistäkään näkynyt mailla halmeilla. Mittari punaisella ja molemmat varakanisterit tyhjät. Että silleen. Ilta oli jo hämärtymässä ja tuuli nousemassa, hyvä meille. Purjeet ylös ja koneavusteisesti kohti seuraavaa satamaa.

Kello 19.50 sammutimme moottorin Burgtiefen hienoon satamaan. Siellä oli hieno erillinen polttoainelaituri. Asema tosin ei ollut enää auki, joten siirsimme veneen tyhjään kohtaan satamalaiturissa ja rupesimme puuhaamaan omia juttujamme sisätiloissa koska ulkona sataa edelleen.

Burgtiefen polttoaineaseman jakelukoppi. Mies täytyy hakea läheisestä kaupasta tietenkin kaupan aukioloaikoina. Myös maksu kauppaan.











Merelle yhteen vapaaseen venepaikkaan.















BURGTIEFE-KALMAR

Aamulla tankit täyteen, 96 litraa ja suunnaksi Tanskan Bornholm. Parin tunnin seilauksen jälkeen tavoitetta oli muutettava. Tuulensuunta ei päästänyt meitä Bornholmiin, joten ajattelin tässä vaiheessa, että ihan sama mihin mennään kunhan suunta on joku pohjoisen kaltainen. Sittenpä tuuli laantui vain 1 m/s. Oli puolisen tuntia ja sitten repesi. Musta taivas teki kaikkensa, että matkastamme tulisi epämiellyttävä. Tuulta tuli 18 m/s ja aalto nousi. Veneen perä heitteli sinne ja tänne. Tämäkin kokemus kuuluu osana purjehdukseen ja olimmehan kokeneet saman jo Marokosta Lanzarotelle mennessä. Aikansa keikuttuamme, siis muutamia tunteja, tuuli laantui ja jouduimme taas myllyttämään koneella.

Siis tuulta liikaa tai väärä suunta, sitten tuuli loppuu kokonaan. Tämä on sitä todellista purjehdusta. Tarinoissa kerrotaan uikkarit päällä purjehtimisesta. Niinkin voi olla, mutta ei montaa päivää vuodessa.



Lopulta tämä sään sekamelska meni ihan vitsiksi ja päätin ajaa niin kauan kuin pystyn. Lopulta saavuimme, kuinkas muuten, taas aamuyöstä klo 5.50 Ruotsin Kalmariin. Matkaa oli kertynyt 234 nm. Ihan hyvät mailit näin vaihteleva ja kurja sää huomioiden.


Entisajan "rahtilaiva". Kuormaa voi ottaa 7 tonnia ja voimalähteenä on 4 soutajaa.

 Kalmarista saa dieseliä.

Kalmarissa pääsi saunaan. Huomasimme suomalaislipulla olevan veneen. Pariskunta käveli ohitsemme ja jäimme keskustelemaan. He olivat puolalaisia ja puhuivat hyvin suomea. Aikamme keskusteltuamme he sanoivat, että ovat menossa saunaan ja pyysivät meidät mukaansa.
Olimme yllättyneitä, mutta pian olimme pyyhkeet kainalossa pukuhuoneissa. Kalmarin sauna on sekasauna, eli yksi löylyhuone ja pesutilat ovat erikseen.
Tarinaa riitti ihan valtavasti ja tuntui, että paljon olisi vielä halunnut kuulla heidän matkastaan Kreikasta tänne Kalmariin ja lopulta Espooseen. Heillä oli ilmeisesti sama tunne ja he pyysivät meidät veneelleen kello 16. Silloin avataan yksi Kreikasta perhetilalta ostettu viinipullo. Siinä se aika menikin tarinoita kuunnellessa ja kertoessa. Minun huoltohommat jäivät täysin tekemättä mutta eivät ne karkaa.

VISBY

Seuraavana aamuna taas matkaan. Kohde on Visby ja matkaa vain n. 92 nm, ajassa vajaa 20 tuntia.

Purjeet veti hyvin ja paatti kulki 6-7 solmua. Myötätuuli. Tuntui, että tästähän voisi tykätä. Pieni haitta oli lämpötila, n. 10°C mutta jos palelun jättää pois, niin oli jopa kivaa. Jälleen keskiyön jälkeen Öölannin ja Gotlannin puolivälissä tuuli-aalto -yhdistelmä halusi koetella meidän valmiuttamme. Viuh, ja tuuli oli 12-14 m/s ja vene kallellaan sinne tänne. Keula tuuleen, purjeet pois ja myllyttämään. Aallon suunta oli takaviisto, jolloin jokainen aalto yritti kääntää venettämme poikittain aaltojen väliin.
Ajelin käsin viimeiset 8 mailia, koska en löytänyt Visbyn lähestymisvaloja. Vene poukkoili ja yritti tehdä olomme epämukavaksi. Lopulta löysin aallonmurtajasta rakosen ja ajoimme satama-altaaseen.
Suunnittelin, että altaassa otetaan purje kunnolla pois, koska tuulessa se ei ihan tullut kokonaan alas. Lisäksi satamamamanööverit eli köydet ja fendarit laitetaan vasta täällä suojassa paikalleen. Toisin kuitenkin kävi. Tuuli ja aalto tuli suoraan aallonmurtajan suuaukosta altaaseen. Voi vain kuvitella miten aalto vahvistuu kun se puristetaan pieneen aukkoon. Minä ajan käsin pitäen keulan aaltoa kohden ja Tia sinkoilee sinne tänne yrittäen hoitaa tehtäviään. Muistetaan taas, että kaikki toimet tehdään yöllä kannen työvalon avustuksella.

23.5.15 klo 2.20 saimme veneen kiinni betoniponttoonilaituriin, jonka yli aaltopärskeet löivät. Hetki kiinnitysten tarkkailua ja sitten pää syvälle tyynyyn.

Aina niin kaunis Visby. Jotenkin hirmu mukava olla täällä (tai siis sitten kun on päässyt tänne). Kiertelimme paikkoja ja kävimme syömässä. Tia halusi olla maissa vielä yhden kokonaisen yön ennen kuin jatkaisimme matkaa. Hyväksytään ehdotus, koska Saksasta asti on ollut melko raskas reissu toistuvasti muuttuneiden olosuhteiden johdosta.





VISBYSTÄ VIROON
24.5.15 tuuli oli suotuisa etelätuuli. Se innosti meitä (ehkä vain minua) lähtemään matkaan. Pikainen käynti kaupassa ja samalla tuli hieman liikuntaa. Seuraavaan 2 päivään emme sitten poistuisikaan veneestä.

Tuuli tuuppasi meitä mukavasti kunnes se taas loppui. Kone päälle ja sama toistui kuin aina ennenkin. Liikaa tuulta, liian vähän tai tuulen pyörähtäminen vastatuuleksi. Normaalia ja jo tuttua etenemistä, ei kannata hermostua. Aikaa minun työn alkuun on vielä 6 päivää ja saman verran öitä. Ei vielä mitään hätää.

Olimme loistavasti 25.5 kello 16.40 Viron Kärdlassa. Siis päivänvalossa. Pakitus ruutuun ja ilmoittautuminen. Tämä seilaus oli 174 nm, ajassa n. 34 tuntia.

Ystävällinen satamamies oli meitä vastassa ja kaikki toimi taas erittäin hyvin. Hän laittoi meille saunan  päälle. Huomioitavaa, hän nosti Suomen lipun salkoon vierailumme kunniaksi.

Nälkä kurni juuri sopivasti vatsoissamme. Satamamies ilmoitti, että sataman ravintola on tänään kiinni. Toinen ravintola uimarannalla on auki klo 19 saakka. Eipä mitään. Marssimme ravintolaan ja tilasimme menulistan. No voi tursas. Ravintolassa on yksityistilaisuus ja se on vierailta suljettu. Molemmat Kärdlan ravintolat samaan aikaan kiinni. Reppu selkään ja kauppaan ostamaan ruokaa. Teimme mukavan menun veneessä. (toisin sanoen purkista pannulle ja leipää lisäksi) Saunan ja ruoan jälkeen Tia teki omia juttujaan, joista en enää tiedä mitään. Minä nukahdin.


TALLINNA
Kärdlan satamasta ei olisi tehnyt mieli lähteä, koska siellä on tosi hyvä nettiyhteys. Olisin mielellään tankannut, mutta polttislaiturilla oli suuri moottorivene parkissa ja sen ei ollut tarkoituskaan siirtyä. Olkoon tankkaus, koska olimmehan tankanneet viimeksi Kalmarissa, n 270 nm sitten.

Purjeilla kohti Tallinnaa. Tämä legi, 73 nm, tuntui todella pitkältä. Vene kulki hyvin, mutta nyt oli jokin muu syy, miksi matkanteko tuntui raskaalta. Lähdimme Kärdlasta klo 16.40 hyvin nukutun yön ja rauhallisen päivän jälkeen. Olosuhteet olivat kunnossa mutta matkaa oli aina vain jäljellä.
Lopulta klo 00.40 pakitin Piritan sataman laituriin millintarkkaan rakoon. Toisen puolen fendarit nousivat ylös kun ne eivät enää mahtuneet 37 jalkaisen ja meidän veneen väliin. Olkoon loppuyön siinä ja aamulla tarkastetaan tilanne.


HUOLTOTÖITÄ
Aamulla ryhdyin heti selvitystöihin. Vene olisi saatava nostettua pukeille ja muutamia varaosia hankittua.
Saimme Kalevin kiinteällä nosturilla veneen nostettua jo samana iltana. Päivällä olin vuokrannut pukit viereiseltä Best Marinan (ent. Baltic Boat Center) telakalta.


Hommat luistivat kuin nopeutetussa elokuvassa. Kaikki, siis nyt tosissaan ihan kaikki toimi. Venepaikka oli heti nosturin vieressä ja siinä oli rakennustelineet veneen kylkien vahausta varten. Loistavaa. Painepesuri oli vapaa juuri tänä iltana. Kaikenlaiset madot ja heinät vain lenteli kun illalla tuikkasin pesurin suuttimen kohti Merellen pohjaa.

Jos on pakko löytää jokin pieni kosmeettinen haitta, niin olisin halunnut mennä viereiseen Olympia-hotelliin yöksi. Kysyin huonetta, mutta koko hotelli oli täysi. Siispä nukuimme ensi kertaa Merellessä, joka ei hievahtanutkaan koko yönä. Syynä lienee se, että se oli pukkien päällä!

Pohjan pesu ja maalaus, kylkien kiillotus ja vahaus. Keulapotkurien irrotus ja liotus näkkien poistamiseksi. Töitä tehdessä en huomaa ajan kulkua. Havaitsin olevani valmis kun ilta oli jo saapumassa. Käväisin kuitenkin vielä satamakapteenin luona ja hän oli vielä valmis kiipeämään nosturiin ja laskemaan veneemme veteen. Aivan huikean hyvää palvelua, kiitos satamakapteeni ANALLE.

 

 Näkkikeittoa, omat näkit mukana peräsimen päällä.












Johonkin verkkoon on tullut ajettua.

Ennen töitä..
 Muutaman tunnin kuluttua.




Takaisin veteen ja ajo laituriin.














Merelle oli taas vedessä ja kunnostettu biminikatos saadaan aamulla. Nyt on 29.5.15 ja pari päivää hissitöiden alkuun.

Kello 12.10 päätimme lähteä mukavassa etelätuulessa kohti Helsinkiä. Minulla oli kova halu mennä venekerhomme HNS:n saareen ja sen saunaan. Perusteluna käytin sitä, että sieltä matkamme varsinaisesti alkoi noin vuosi sitten 20.6.2014. Tämä matka tuntui kuluvan kuin siivillä. Todella nopeasti ja fiilis oli hyvä.


Nanna ja Marko olivat meitä Kotiluodolla vastassa klo 19.50. Saunavuoromme alkoi klo 21. Kävimme saunassa ja tarinoimme hetken. Vetäydyimme Tian kanssa omaan veneeseemme jo hyvissä ajoin ennen puoltayötä ja teimme pesän makuuhyttiin.





30.5.15 ajoimme omaan Saukonpaaden laituriin. Omalla venepaikallamme oli kaupungin huoltolautta, joten totutusti ajoin, en tiedä kenen paikalle, ensimmäiseen vapaaseen aisapaikkaan. Kyllä meidät sitten ajetaan pois jos omistaja sattuu tulemaan paikalle. Uskon, että maanantaina 1.6 saadaan omakin paikka vapaaksi.

Vielä ennen kotisatamaa poikkesimme Liuskaluodon pizzoilla.



Olemme aikataulussa. Pääsen hyvin maanantaina 1.6 palaamaan päivätyöhän. En tiedä palaanko levänneenä, mutta valtavaa kokemusta rikkaampana.

Tämä matka on muuttanut meitä molempia, Tiaa sekä minua. Miten, sen huomaatte vain Te, meidän ystävämme ja läheisemme.


Kiitän teitä kaikkia kannustuksesta ja kiinnostuksesta, erityisesti Ossia, Tian isää. Hän on ollut koko matkamme ajan tietoinen liikkumisestamme Marine Traficin kautta ja olemme päivittäin saaneet viestin, että olette kohta saapumassa sinne tai olette juuri ohittaneet tietyn paikan.
On lämmittänyt mieltä täällä veneessä, että joku on jaksanut seurata etenemistämme näin vuorovaikutteisesti koko vuoden ajan.

Olemme toteuttaneet haaveemme. Emme missään vaiheessa epäröineet sen toteutumista, vaikkakin suunnittelun aikana törmäsimme ennalta odottamattomiin esteisiin. Matkan aikana tilanteet muuttuivat ja paluumme aikaistui 3:lla kuukaudella. Tämäkin kuuluu elämään.

Viimeisenä viestinä olkoon; Merelle on myyty!


Yhden aikakauden päättyminen luo mahdollisuuden uuden aikakauden alkamiselle.















sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Matkalla pohjoiseen

MATKALLA POHJOISEEN

6.5.15 palasimme Cherbourgiin. Matka meni aika tavallisesti, eli lento Helsinki-Pariisi, siitä lentoaseman terminaalista junalla Gare du Nordiin, vaihto toiseen junaan ja pysäkkiväli st Lazareen. Sieltä lähtee suora juna Cherbourgiin ja reilun kolmen tunnin ajon jälkeen pääteasemalla pois. Kuulostaa monimutkaiselta mutta kyllä se aika näppärästi meni.

Suomesta lähtiessä oli aika paha olo. Tunsin kun kuume nousi ja niin se tekikin. Matkasin yli 39°C kuumeessa ja se ei ollut kivaa. Päästyämme veneelle makasinkin 4 päivää kuumeessa poistumatta veneestä. Tiaan tauti ei pahemmin tarttunut, oli vain päivän kuumessa.

Norjalainen naapurimme kertoi meille heidän käymänsä keskustelun. Naisen mukaan meidän veneeseen oli ilmestynyt Suomen lippu, jota aikaisemmin ei ollut. Mies väitti, että lippu on ollut siinä koko ajan koska veneessämme ei ole ollut mitään liikettä moneen päivään.
Yhtenä aamuna kömmimme ulos veneestä ja heidän naamansa venähti. Oletteko olleet neljä päivää veneessä heidän siitä tietämättä? Laitoimmeko lipun kun tulimme?
Mies piti kannastaan kiinni, että lippu oli ollut salossa koko ajan vaikka kerroimme laittaneemme sen saavuttuamme. Näinkin voi käydä.

Tuuelen suunnan käännyttyä pois pohjoisesta pääsimme viimein jatkamaan matkaamme. Olemme aikataulusta myöhässä sairastelun vuoksi, joten viive on otettava ajamalla takaisin. Tarkoittaa sitä, että pysähdykset vähenevät entisestään.

Purjehdimme Cherbourgista suoraan Ijmuideniin Hollantiin reilut 298 nm. Matka keskeytyi ainostaan kerran, kun tulli ja poliisi nousivat veneeseemme tekemään tarkastusta. He eivät ilmoitelleet tulostaan, vaan kumiveneellä suoraan ajo kylkeen, miehet kannelle ja sitten päivää. Sisätiloihin pyysivät lupaa mennä. Tehtävä oli heille rutiinia, meille se oli mukava tapahtuma rutiinien keskelle. Toivotimme toisillemme mukavaa päivän jatkoa ja he jatkoivat matkaansa seuraavaan veneeseen.

Yö Ijmuidessa ja kohti seuraavaa etappia Kieliä. Matkaa n. 220 nm. Saapumisemme Kieliin osui hankalasti kanavaan ajoa ajatellen. Olisimme joutuneet odottamaan useita aamuyön tunteja kanavan edustalla ennen kuin sulkuportit olisivat auenneet. Kanavassa eivät pienveneet saa ajaan pimeän aikana.

Päätimme klo 00.50 että menemme Cuxhaveniin 17 mailin päähän Kielistä tuttuun satamaan viettämään loppuyön. Päivällä klo 16 jatkoimme matkaa Kieliin vahvassa vastavirrassa!

Klo 21 tunnin odottelun jälkeen pääsimme sulkuihin sisään ja klo 21.30 ajoimme veneemme Brunsbuttelin pieneen satamaan. Laiturilla oli mielestäni melko sopiva vapaa rako. Aloin pakittamaan siihen ja tuntui, että tila vain pieneni. Tia sanoi, että vene ei mahdu tähän. Niin minustakin alkoi vaikuttaa, mutta kun pakitus on kerran aloitettu niin viedään se loppuun saakka. Edessämme oli viikon vanha Hanse 345, johon hyvin pian tuli porukkaa kannelle. Kysyivät aiommeko sovittaa veneen tähän. Vastasin, että kyllä se siihen sopii. Lopulta hieman naapureiden köysiä löysäten veneemme etu- ja takapuolelle jäi vielä kymmensenttiset tilat! Naapurit kysyivät tulemmeko Ranskasta, koska siellä autot ängetään juuri samalla tavalla. Vastasin, että Suomesta, jossa opetetaan tehokkuutta ja pyritään jättämään turhat välit pois. Koko porukka rupesi nauramaan.

16.5.15 KIELIN KANAVA
Kanavan ajo on kuin ajelisi Porvoon jokea. Tapahtumia ei ole juuri nimeksikään ja matkaa on 52,5 nm.  No, tapahtumiksi voidaan toki lukea valtavien konttilaivojen ohitukset ja kohtaamiset 10 metrin etäisyydeltä. Ensi kertaa tilanne voi hirvittää mutta kaikkeen tottuu!

Vettä sataa ja on kylmä. Autopilotilla ei voi ajaa, koska kanava mutkittelee. Kanavan puolelta toiselle ajelevat lossit pitävät siitä kun näkevät siviliveneitä. Aina kun ollaan lähellä, heille tulee tarve lähteä toiselle puolelle. Tuntuu että ajavat kiusaksi eteen, mutta eivät he varmaan näin tee.

Kielin kanavamaksu maksetaan pohjoispäässä. Muistan  kahdelta edelliseltä kerralta, että maksamisen kanssa tulee yleensä kiire. Maksukoppi on lähellä jos sulkuportti on kiinni ja siitä pääsee kävelemään sulun toiselle puolelle. Mutta jos asia ei ole näin, kiertomatka on todella pitkä.

Olin menossa maksamaan kun mies tuli sanomaan, että palaa veneellesi. Et ehdi maksaa. Olimme vielä ensimmäinen vene, joten meidän piti ehtiä ensimmäisenä ulos. Taitaa olla ihan ensimmäisiä kertoja kun verkkaisuudesta on taloudellista hyötyä.

Ajoimme sateessa ja kovassa tuulessa tuttuun Holtenaun (Kiel) satamaan ja kömmimme lämpimän sisätilan pehmeään ja suloiseen sänkyyn klo 23.15.

Matkaa Gibraltarilta Kieliin on tullut 1 752 mailia ja satamaöitä 8 kpl.


Englannin kanaali. Osa laivoista on ankkurissa, osa taas ei... Huomioikaa, on melkoinen myötävirta.











Tämä on ankkurissa, onko seuraava..
 Tuuli loppui mutta virta jäi.

Pienet torkut ja sitten taas väijymistä.














 Ijmuidenin satama

Hollantilaisten lomamökit rannalla

Tuli oli tehnyt yli mijoonan euron vahingon. Vene on suuri, n. 50 jalkainen alumiinivene.


Aika rajuja ajomatkoja vaikka itse toteankin. Miehistö on edelleen Tia ja minä. Ajojen välissä on vajaa tai jopa kokonainen yö satamassa.


KIELIN "lantatunneli". Peltojen kaikki lietteet ja lannoitteet valuvat kanavaan.